Tietämystekniikan seminaaari
Kevät 2002 (2-6 ov)

Hajautetut kognitiiviset järjestelmät

Laajojen käytännön ongelmien (esimerkiksi projektinsuunnittelu) ratkaisemista on vaikea ellei mahdotonta täysin automatisoida. Niiden ratkaiseminen tapahtuu käytännössä useiden asiaan liittyvien ihmisten ja näiden käyttämien aktiivisten ja passiivisten työkalujen muodostaman "verkoston" yhteistoimintana. Tätä ilmiötä on tutkittu hajautetun kognition nimellä.

Kognitiivisen toiminnan hajautus voi olla joko fyysistä tai sosiaalista. Fyysinen hajautus tarkoittaa kognitiivisen kuormituksen jakamista yksilön ja hänen käyttämiensä apuvälineiden välillä. Nämä välineet voivat olla passiivisia, kuten paperi ja kynä, tai aktiivisia, kuten taskulaskin tai projektinhallintaohjelmisto. Apuvälineet suorittavat hyödyllisiä kognitiivisia tehtäviä, kuten muistaminen tai päätteleminen.

Sosiaalinen hajautus merkitsee kognitiivisen kuormituksen jakamista usean yksilön välille. Kognitiivisen tehtävän suorittamiseksi saadan näin ensinnäkin käyttöön enemmän laskentakapasiteettia ja toiseksi yleensä myös suurempi valikoima taitoja ja taustatietoja. Ryhmä ihmisiä pystyy usein ratkaisemaan monimutkaisempia tehtäviä kuin ryhmän jäsenet yksilöinä.

Kognitiivisen järjestelmän kokonaistoiminnan kannalta suuri merkitys voi olla sillä prosessoinnilla, jota tapahtuu kun ihminen ulkoistaa (externalize) kognitionsa sisältöä tai sisäistää (internalize) apuvälineen sisältöä.

Kurssin aihepiirin johdattelevana tekstinä voi tutustua lukuihin 5 ja 6 (sivut 118 - 164) kirjasta Kai Hakkarainen, Kirsti Lonka ja Lasse Lipponen: Tutkiva oppiminen - älykkään toiminnna rajat ja niiden ylittäminen, WSOY, 1999

Seppo Törmä Last modified: Thu Jan 24 13:25:28 EET 2002