Concept map -tekniikka

Yleistä

Joseph Novakin kehittämä concept map-tekniikka on kehitetty monimutkaisten käsitteistöjen visuaaliseen esittämiseen. Sitä voidaan käyttää uusien kohdealueiden oppimiseen ja olemassaolevan tiedon jäsentämiseen.

Concept map-tekniikassa huomion kohteena kohdealueen keskeisten käsitteiden tunnistamisen lisäksi ovat käsitteiden välisten suhteiden määrittäminen ja nimeäminen. Nimenomaan käsitteiden suhteiden kanssa työskentely johtaa käsitteiden merkityksen ja käytön täsmentymiseen, sekä käsitteistön koherenssin lisääntymiseen.

On syytä korostaa, että concept map -tekniikka ei siis ole sama kuin monien tuntema mind map -tekniikkaa, jota voidaan pitää lähinnä käsiteltyjen asioiden assosiaatioihin perustuvana muistiinpanotekniikkana. Concept map -tekniikassa painopiste on tiedon jäsentämisessä, mind map -tekniikassa muistamisessa.

Piirtotyökalut

Käsitekarttoja voidaan piirtää kynällä paperille. Koska karttojen tekeminen kuitenkin on usein iteratiivinen prosessi (eli kartasta tehdään useita paranneltuja versioita), hyvän työkalun käyttäminen voi helpottaa kartan luomista merkittävästi. Tähän voidaan käyttää erilaisia diagramminpiirto-ohjelmia (dia, xfig, power point,...), joskin jopa niiden käyttäminen voi käsitekarttojen tekemisessä olla työlästä ja kömpelöä.

Eräs suositeltava ja käyttökelpoinen työkalu on CMap Tool, joka on ilmaiseksi saatavana verkosta osoitteesta http://cmap.ihmc.us/ (Institute for Human and Machine Cognition, The Univerity of West Florida).

CMap Toolin etuna alkeellisiin piirto-ohjelmiin verrattuna on se, että kartan solmuja pystyy siirtelemään ilman, että kaaret irtoavat paikallaan pysyvistä solmuista. Tämä on käytännössä hyödyllinen piirre, sillä kun kartta rakentuu asteittain, joudutaan solmuja usein siirtelemään paikasta toiseen tilan luomiseksi uusille käsitteille.

CMap Tool:ssa on suositeltavaa luoda kartat siten, että suhteissa näkyy niiden suunta (nuolenpäät). Nuolet saa kartassa päälle siten, että kun kartta on luotu (tai aikasemmin luotu kartta on avattu ja on siirrytty editointitilaan "Edit"-menun "Switch to Edit Mode" -komennolla), avataan "File"-menusta löytyvä "Map Properties" -dialogi, jossa on valikko "Arrow Heads", josta valitaan "Always Use".

Kartat voidaan esityksiä yms. varten tulostaa GIF-kuvatiedostoiksi, ja laittaa saataville WWW:iin. Tällöin kartan voi helposti avata selaimella. Kartan saa GIF-kuvatiedostoksi kartan "File"-menun "Export to GIF..." komennolla.

Ohjeita käsitekarttojen tekemiseen

Käsitekarttaa tehdessä tulisi pyrkiä tunnistamaan kohdealueen keskeiset käsitteet ja näiden väliset suhteet. Olisi edullista, jos sekä käsitteet että suhteet olisivat niin selkeitä, että niiden nimeämiseen riittää yksi tai korkeintaan muutama sana.

Jos kohdealue on yhtään monimutkaisempi, hyvää karttaa ei saa yhdellä istumalla valmiiksi. Kartan tekeminen on iteratiivien prosessi, jossa käsitteitä ja suhteita lisäillään, poistellaan ja muutellaan. Karttaa rakennettaessa kannattaa erityisesti varautua siihen, että suhteiden pohtiminen johtaa muutoksiin valituissa käsitteissä. Esimerkiksi substantiivi muuttuu vastaavaksi verbiksi tai adjektiiviksi, yleinen käsite erityiseksi, jne.

Kuinka päästä alkuun?

Mieti jotain konkreettista esimerkkiä kohdealueen keskeisestä tapahtumasta, tilanteesta tai asetelmasta. Pohdi seuraavan kaltaisia kysymyksiä:

• Mitä esineitä, osapuolia ja paikkoja aiheeseen liittyy?
• Mitä tapahtumia, toimintoja, prosesseja ja tiloja esineisiin, osapuoliin ja paikkoihin liittyy?
  Missä rooleissa jälkimmäiset esiintyvät edellisissä?
• Mitä kriteereitä, näkökulmia tai ongelmia toimintoihin liittyy?
• Mitä suhteita käsitteiden välillä on?
  Ovatko suhteet yleispäteviä vai satunnaisia?
  Pitäisikö käsitteitä muuttaa, jotta suhteet olisivat täsmällisempiä?
• Onko käsitteillä yhteisiä piirteitä?
  Esiintyykö kartassa toistuvasti samanlaisia rakenteita?
  Voidaanko käsitteitä yleistää tai pitäisikö käyttää erikoistuneempia käsitteitä?

Kriteereitä hyvälle käsitekartalle

Kartta on syytä rakentaa siten, että mikään käsite ei esiinny kartassa enempää kuin yhden kerran. Eli kartassa ei pitäisi olla useita käsitesolmuja, joissa on merkitykseltään sama teksti.

Liian yleisiä suhteiden nimiä pitäisi välttää. Jos suhteen nimi on "liittyy" tai "on", kannattaa miettiä, millä tavoin käsitteet liittyvät toisiinsa (esim. "seuraus", "osa", "vastakohta", ...) tai millä tavoin jokin asia on jotain (esim. "on ammatiltaan", "on tyypiltään", "on väriltään", ...).

Suhteiden nimeämisessä tulee pyrkiä käsitteellisten suhteiden löytämiseen ja välttää kielellisten suhteiden siirtämistä karttaan (esim. suhteita, joiden nimi on "ja" tai "tai").

Novak suosittelee, että kartat pääsääntöisesti organisoitaisiin siten, että yleisemmät (alataan laajemmat) käsitteet ovat ylempänä ja erikoistuneemmat käsitteet alempana.

Kartalle ei tulisi jäädä toisistaan irrallisia kartan osia, vaan sen tulisi olla yhtenäinen. Jokaisen käsitteen tulisi olla jossain mielekkäässä suhteessa joihinkin muihin kartalla oleviin käsitteisiin. (Irrallinen käsite on merkki siitä, että sen sisältöä ei lainkaan ymmärretä).

Kaikki kodealueen käsitteet eivät aina mahdu yhdelle kartalle. Tällöin on voi pohtia sitä, ovatko kaikki käsitteet olennaisia. On myös mahdollista, että käsitteistö jakautuu suhteellisen itsenäisiin osa-alueisiin, joista voi muodostaa erilliset kartat.