Joseph Novakin kehittämä concept map -tekniikka on kehitetty monimutkaisten käsitteistöjen visuaaliseen esittämiseen. Sitä voidaan käyttää oppimisen apuvälineenä, olemassaolevan tiedon jäsentämisessä sekä yhteisen käsitteistön rakentamisessa.
Käsitekarttatekniikassa pyritään (1) tunnistamaan kohdealueen keskeiset käsitteet sekä tämän lisäksi (2) määrittämään ja nimeämään käsitteiden väliset suhteet. Erityisesti käsitteiden suhteiden kanssa työskentely johtaa käsitteiden merkityksen ja käytön täsmentymiseen, sekä käsitteistön koherenssin lisääntymiseen.
On syytä korostaa, että käsitekartat (concept maps) eivät siis ole sama asia kuin monien tuntemat miellekartat ( mind maps). Miellekarttoja voidaan pitää lähinnä käsiteltyjen asioiden assosiaatioihin ja läheisyyteen perustuvana muistiinpanotekniikkana. Concept map -tekniikassa painopiste on tiedon käsitteellisessä jäsentämisessä, mind map -tekniikassa muistamisessa.
Vaikka käsitekarttoja on teoriassa mahdollista piirtää kynällä paperille, tämä ei käytännössä useinkaan ole järkevää. Käsitekartan tekeminen on iteratiivinen prosessi (kartasta tehdään useita paranneltuja versioita), jossa käsitteistön rajat, käytettävät termit ja käsitteiden suhteet tarkentuvat. Hyvän työkalun käyttäminen vapauttaa käyttäjän ylenmääräisestä karttojen uudelleenpiirtämisestä ja kartan elementtien sijoitteluun liittyvästä ajatustyöstä. Työkalun avulla käyttäjä pystyy paremmin keskittymään itse asiaan, eli kohdealueen jäsentämiseen.
Ehdottomasti suositeltavin ja käyttökelpoisin nykyisin saatavilla olevista työkaluista on CMapTools-ohjelmisto, joka on ilmaiseksi saatavana verkosta osoitteesta http://cmap.ihmc.us/ (Institute for Human and Machine Cognition, The Univerity of West Florida).
CMapToolsin etuna alkeellisiin piirto-ohjelmiin verrattuna on se, että kartan solmuja pystyy siirtelemään ilman, että kaaret irtoavat paikallaan pysyvistä solmuista. Tämä on käytännössä hyödyllinen piirre, sillä kun kartta rakentuu asteittain, joudutaan solmuja usein siirtelemään paikasta toiseen tilan luomiseksi uusille käsitteille.
CMapTools:ssa on suositeltavaa luoda kartat siten, että suhteissa näkyy niiden suunta (nuolenpäät).
Kartat voidaan esityksiä yms. varten tulostaa kuvatiedostoiksi, ja laittaa saataville WWW:iin. Tällöin kartan voi helposti avata selaimella.
Käsitekarttaa tehtäessä pyritään tunnistamaan kohdealueen keskeiset käsitteet ja näiden väliset suhteet. Olisi edullista, jos sekä käsitteet että suhteet olisivat niin selkeitä, että niiden nimeämiseen riittää yksi tai korkeintaan muutama sana. Kartan tekeminen on iteratiivien prosessi, jossa käsitteitä ja suhteita lisäillään, poistellaan ja muutellaan. Karttaa rakennettaessa kannattaa varautua siihen, että suhteiden pohtiminen johtaa muutoksiin valituissa käsitteissä. Esimerkiksi substantiivi muuttuu vastaavaksi verbiksi tai adjektiiviksi, yleinen käsite erityiseksi, jne.
Aloittelevat käsitekarttojen laatijat tai ryhmät voivat käyttää esimerkiksi seuraavia menetelmiä aloittaessaan käsitekartan tekemisen:
- 1. Aivoriihi (vapaa ideointi)
Yritetään aluksi luoda mahdollisimman nopeasti mahdollisimman paljon kohdealueen käsitteitä. Tässä vaiheessa käsitteet voivat olla päällekkäisiä, irrallisia ja jopa turhia; käsitteitä ei kuitenkaan pidä vielä kritisoida tai analysoida. Mikäli ideointia tehdään ryhmässä, voivat ryhmän jäsenet kirjoittaa käsitteitä tarralapuille, kiinnittää ne taululle ja sanoa ne samalla ääneen.
Kun uusia käsitteitä ei enää synny on jäsentämisen aika: pyritään tunnistamaan keskeiset käsitteet, käsitteiden väliset suhteet ja kartan organisaatio. Tässä vaiheessa on syytä ottaa käyttöön karttatyökalu, sillä tarralappuja järjestelemällä harvoin syntyy kunnollisia karttoja.
- 2. Esimerkkitilanteen järjestelmällinen läpikäynti
Mieti jotain konkreettista esimerkkiä kohdealueen keskeisestä tapahtumasta, tilanteesta tai asetelmasta. Pohdi seuraavan kaltaisia kysymyksiä ja kirjaa samalla käsitteitä ja suhteita karttatyökalun avulla ylös.
- Mitä esineitä, osapuolia ja paikkoja aiheeseen liittyy?
- Mitä tapahtumia, toimintoja, prosesseja ja tiloja esineisiin, osapuoliin ja paikkoihin liittyy?
Missä rooleissa jälkimmäiset esiintyvät edellisissä?- Mitä kriteereitä, näkökulmia tai ongelmia toimintoihin liittyy?
- Mitä suhteita käsitteiden välillä on?
Ovatko suhteet yleispäteviä vai satunnaisia?
Pitäisikö käsitteitä muuttaa, jotta suhteet olisivat täsmällisempiä?- Onko käsitteillä yhteisiä piirteitä?
Esiintyykö kartassa toistuvasti samanlaisia rakenteita?
Voidaanko käsitteitä yleistää tai pitäisikö käyttää erikoistuneempia käsitteitä?- 3. Kohdealuetta käsittelevän materiaalin käyttäminen
Kartta voidaan usein tehdä kohdealuetta käsittelevän kirjan tai artikkelin pohjalta (tietosanakirjaartikkelit voivat olla erinomaisia lähteitä). Materiaalista etsitään keskeiset käsitteet ja siirretään ne käsitekarttaan. Käsitteiden suhteet voivat esiintyä materiaalissa implsiitteisemmin, mutta niillekin saattaa löytyä suoria termejä.
- 1. Esitä kukin käsite vain kerran
Minkään käsitteen ei pitäisi koskaan esiintyä samassa käsitekartassa enempää kuin yhden kerran. Tämä koskee myös synonyymeja, joiden suhteen on valittava, mitä termiä kartassa käytetään. Kun samaan käsitteeseen halutaan viitata useassa eri kartan kohdassa, siihen muodostetaan useita suhteita.
Kun käsite esiintyy kartassa vain kerran, selviää sen rooli ja keskeisyys usein jo suoraan kartan ulkoasusta, ilman että lukijan tarvitsee ymmärtää jokaisen käsitelaatikon sisältämä teksti.
- 2. Pyri muodostaan yhtenäinen (kytketty) kartta
Kartalle ei tulisi jäädä toisistaan irrallisia kartan osia, vaan sen tulisi olla yhtenäinen. Jokaisen käsitteen tulisi olla jossain mielekkäässä suhteessa joihinkin muihin kartalla oleviin käsitteisiin.
Täysin irrallinen käsite on merkki siitä, että sen sisältöä ei lainkaan ymmärretä (tai sitten se ei lainkaan liity kartan kohdealueeseen). Tällaisen käsitteen löytyminen on merkki siitä, että käsitteen merkitystä on opiskeltava tai jäsennettävä lisää.
- 3. Käytä käsitteellisiä, ei kielellisiä suhteita
Käsitekartassa esitetään käsitteiden välisiä käsitteellisiä suhteita. Kielellisten suhteiden siirtämistä karttaan tulee välttää. Kielelliset suhteet tunnistaa yleensä siitä, että niiden nimi on jokin kielellinen sidossana kuten "ja", "tai", "mutta", ...
- 4. Sisällytä karttaan myös konkreettisia, mielikuvia herättäviä käsitteitä
Käsitekarttoissa voi kohdealueesta riippuen olla abstraktimpia tai konkreettisempia käsitteitä. Yleisesti ottaen käsitekartoissa ei voida välttää abstrakteja käsitteitä, mutta pitäisi huolehtia, että karttaan sisältyy riittävästi myös konkreettisia käsitteitä, eli käsitteitä joihin voidaan liittää jokin mielikuva. Tämä helpottaa kartan sisällön ymmärtämistä, muistamista ja kommunikoimista muille.
- 5. Käytä konkreettisia ja informatiivisia suhteiden nimiä
Liian yleisiä ja epämääräisiä suhteiden nimiä pitäisi välttää. Jos suhteen nimi on "liittyy" tai "on", kannattaa miettiä, millä tavoin käsitteet liittyvät toisiinsa (esim. "seuraus", "osa", "vastakohta", ...) tai millä tavoin jokin asia on jotain (esim. "on ammatiltaan", "on tyypiltään", "on väriltään", ...).
Tämä on yleisin käsitekartoissa esiintyvä vika, joka saattaa liittyä käyttäjän
mind map -taustaan. Se kuitenkin vesittää käsitekarttojen keskeisen idean ja usein johtaa sisällöltään muutenkin epämääräisiin karttoihin. - 6. Pyri löytämään kartalle selkeä jäsentävä teema
Kartta rakentaessa olisitärkeä pohtia sitä jäsentävää teemaa tai näkökulmaa, jonka perusteella käsitteet sijoitellaan. Eräitä yleisiä organoisointiperiaatteita ovat seuraavat:
- yleisemmät (alataan laajemmat) käsitteet ovat ylempänä ja erikoistuneemmat käsitteet alempana (Joseph Novak)
- keskeisin käsite on keskellä karttaa ja vähiten keskeiset reunoilla
- kaksi keskeistä (jollain tavoin vastakkaista) käsitettä on sijoitettu kartan vastakkaisiin reunoihin (ylös/alas tai vasemmalle/oikealle)
- käsitteet muodostavat vuorovaikutussilmukan (esim. jonkin kohdealueen dynaamisen prosessin esittämiseksi)
Nämä periaatteet ovat vain esimerkkejä. Huolellisesti mietitty, kohdealueeseen sopiva rakenne on varmasti parempi kuin jonkin yllämainitun periaatteen orjallinen soveltaminen. Toisaalta täysin satunnainen (esim. ajanpuutteesta syntynyt) rakenne voi olla kaikkein huonoin vaihtoehto.
- 7. Rajaa kohdealue osakarttoihin, joista kukin vastaa johonkin kysymykseen
Kunkin kartan pitäisi vastata johonkin kysymykseen. On mahdollista, että käsitteistö jakautuu suhteellisen itsenäisiin osa-alueisiin, joista voi muodostaa erilliset kartat. Osiinjakoa voi edistää jakamalla alkuperäisen kysymyksen joukoksi tarkempia ja rajatumpia kysymyksiä.
Tähän karttaan on koottu joitain esimerkkejä huonoista rakenteista käsitekartoissa.
URL:
http://www.cs.hut.fi/~sto/Opetus/concept-maps.html