POFO-kokeilu-raportti

Kokemuksia portfolion käytöstä opetusmenetelmänä

Lauri Malmi, 30.6.99

Taustaa

Kurssit Tik-76.012 (Tietorakenteet ja algoritmit T, 3 ov) ja Tik-76.022 (Tietorakenteet ja algoritmit Y, 3 ov) ovat rinnakkaiskursseja, joista edellinen on tarkoitettu tietotekniikan koulutusohjelman opiskelijoille ja jälkimmäinen muille koulutusohjelmille. Kumpaankin vaaditaan esitietoina ohjelmoinnin peruskurssi. Kurssien tavoitteena on antaa laajahko yleisnäkemys eri tietorakenteisiin ja algoritmeihin erityisesti seuraavilla sovellusalueilla: hakurakenteet, järjestäminen ja verkkojen käsittely. Lisäksi kursseilla tutustutaan algoritmien matemaattiseen analyysiin. Sisällössä päätavoitteena on ymmärtää eri algoritmien toiminta sekä saavuttaa kyky arvioida algoritmien soveltuvuutta erilaisiin käytännön ongelmiin. Kurssilla ei siten keskitytä algoritmien toteuttamiseen ohjelmakoodina.

Kurssin opetusmenetelminä ovat tähän saakka olleet tentti, kotitehtävät sekä ns. soveltavat tehtävät. Kotitehtävissä oppilaat ovat simuloineet eri algoritmien toimintaa: tehtävissä on annettu tietorakenteen lähtötilanne pyydetty kuvaamaan, miten algoritmi muuttaa tietorakenteen tilaa askel askeleelta, kunnes saavutetaan haluttu lopputila. Nämä on toteutettu koneellisesti ns. WWW-TRAKLA-järjestelmän avulla. Soveltavissa tehtävissä on etsitty algoritmisia ratkaisuja pienempiin tai suurempiin uusiin ongelmiin ja arvioitu ratkaisun laatua. Tentti on painottunut teoreettiseen osaamiseen.

Keväällä 1999 molemmilla kursseilla toteutettiin kokeilu, jossa tentin saattoi korvata tekemällä kurssin aikana portfolion. Kokeiluun otettiin korkeintaan 20 henkeä. Ilmoittautuneita oli T-kurssilta 1 ja Y-kurssilta 17 henkeä, joista loppuun saakka oli mukana T-kurssilta 1 ja Y-kurssilta 8 henkeä. Kaikki, jotka keskeyttivät osallistumisen ilmoittivat syyksi ajanpuutteen. He olivat havainneet, että oppimispäiväkirjan tekeminen, joka oli keskeinen osa kokeilua, oli liian työlästä. Oli siis helpompi lukea vain tenttiin.

Kokeilun motiivi

Kokeilun tavoitteena oli ensinnäkin saada omakohtaista kokemusta tästä opetusmenetelmästä. Toiseksi halusin etsiä mahdollisuuksia korvata kurssissa tentti toisella opetusmuodolla. Perinteisen tentin ongelmana on tietty keinotekoisuus.

Kokeilun toteutus

Kokeiluun osallistujilta edellytettiin seuraavat suoritukset:

Oppimispäiväkirjan pitäminen koko kurssin ajalta
1-2 sivun essee aiheesta "Käsitykseni tietorakenteista ja algoritmeista ja omat tavoitteeni tällä kurssilla", heti kurssin alussa
1-2 sivun essee aiheesta "Oma opiskelutapaanne tällä kurssilla - mikä onnistuu hyvin - missä on ongelmia? Mitä kannattaisi muuttaa omassa työskentelyssä? Mitä kannattaisi muuttaa kurssin järjestelyissä?" Essee palautettiin maaliskuun puolivälissä.
Opettajalle tuli palauttaa otteita perusportfoliosta maaliskuun lopussa.
Näyteportfolion tekeminen kurssin lopussa. Portfolio tuli palauttaa viimeistään silloin kuin kurssilla oli normaali tentti.

Kurssin aikana ohjeita annetttin sekä WWW-sivulla (ks. tästä), sähköpostitse postituslistaa käyttäen että suullisissa palavereissa. Ensimmäinen suullinen tilaisuus oli 5.3 ja siinä keskusteltiin oppimispäiväkirjasta sekä portfoliotyöstä. Tilaisuuteen osallistui luennon jälkeen 6-7 henkeä. Toinen ohjaustilaisuus järjestetiin huhtikuun alussa. Se perustui siihen, että jokainen oli jättänyt opettajalle näytteitä omasta työstään ja opettaja antoi palautetta tämän materiaalin perusteella henkilökohtaisesti.

5.3 jaettiin myös kirjallisena materiaalina portfoliota käsitteleviä otteita Oulun yliopiston korkeakoulupedagogiikan perusmateriaalista, osista 5 (Portfolio) ja 6 (Pohdintoja portfoliotyöskenlystä). Lisäksi annettiin materiaalia käsitekartan (mind map) käyttämisestä oman ajattelun jäsentämisessä.

Kokemukset

Opettajan kannalta kokeiluun lähdettiin jälkikäteen katsoen turhankin rohkeasti. Hänellä ei ollut kunnollista omaa kokemusta portfoliotyöstä vaan hän joutui turvautumaan lukemaansa kirjalliseen materiaaliin ja muilta kuulemiinsa kokemuksiin. Erityisesti ongelmana oli se, että suuri osa portfoliota käsittelevää materiaalia keskittyy portfolioon opettajan oman työn kehittämisvälineenä, mikä on aika tavalla eri asia kuin se, että portfoliota sovelletaan yhdellä kurssilla. Toinen keskeinen ongelma oli puute konkreettisista esimerkeistä näyteportfolioista, joita olisi voinut antaa oppilaille esimerkkeinä. Näitä olisi löytynyt jonkin verran tietoverkoista, mutta siinä kompastuskiveksi tuli ajanpuute. Olin ottanut liikaa haasteita samalle keväälle. Kaikki tämä heijastui antamani ohjauksessa siten, että se oli kovin ohutta ja yleisluontoista. Lukiessani oppimispäiväkirjoja pääsiäisen jälkeen totesin, että minulla on niistä kovin vähän sanottavaa. Vasta loppukeväästä miettiessäni näyteportfolion ohjetta alkoi kunnolla hahmottua, minkätyyppisiä asioita olisi tullut ottaa esille.

Näyteportfolioiden lukeminen avasi silmiä paljon. Niiden taso oli kirjava. Mukana oli erittäin hyvin suorituksia, joista näki hienosti, miten opiskelija on tiivistänyt kurssin keskeisen aineiston omin sanoin, analysoinut asioiden suhteita ja kurssin sisältöä samoin kuin kurssin toteutusta. Toisaalta osa opiskelijoista keskittyi aivan liikaa kuvaamaan omaa oppimisprosessiaan, luentojen ja tehtävien järjestelyjä ja niiden antamia tunnelmia ja kokemuksia. Syynä jälkimmäisiin suorituksiin oli varmasti kaksi: ohjaukset heikkous ja toisaalta se, että kurssilla jaettiin luentomonisteet, joissa oli opettajan luentokalvojen kopiot. Oppilaan kannalta varmaankin tuntui turhalta kirjoittaa omaa tiivistelmää, kun se oli jo valmiina niissä. Lisälsi oppimispäiväkirjaan tuli vähemmän sisällöllistä aineistoa, koska "kova data" oli jo valmiina annettuna.

Mitä opittiin?

Kokeilun jälkeen oma näkemykseni portfolion käytöstä opetusmenetelmänä kiteytyi lauseeseen "Portfolio on näyte omasta osaamisesta". Tätä tulee korostaa heti alussa, jotta opiskelijat saavat kunnollisen tähtäimen. Ohjauksessa tulee keskittyä seuraaviin asioihin:

Oppilaille tulee antaa vinkkejä, miten osaamista voidaan näyttää. Tässä apuna voivat olla mm.

Esimerkkejä hyvistä ja miksei myös ongelmallisista näyteportfolioista
Esimerkkejä, miten portfoliota voisi jäsentää
Esimerkkejä, miten kurssin aikana portfoliotyötä voisi tehdä

Oppilaita tulee kannustaa tekemään tiivistelmiä, käsitekarttoja, analyysejä kurssilla opituista asioista. Vaikka materiaali olisi valmiina luentomonisteena, se on kuitenkin opettajan näkemys ja se on vain siinä paperilla. On aivan eri asia, kun kirjoittaa yhteenvetoa itse, jolloin joutuu pohtimaan asioiden tärkeysjärjestystä, yhteyksiä ja käsitteellistä tasoa eri tavalla. Itse kirjoitettu on oman prosessoinnin tulos.
Edellisessä työssä apuna voidaan käyttää muuta kurssilla kertyvää materiaalia, kuten

Kurssilla tehtäviä tehtäviä. Mikä oli helppoa tai vaikeata? Mikä oli loogista tai epäloogista? Miten arvioin omia ratkaisujani jälkikäteen? Mikä olisi auttanut ratkaisemisessa tai mikä vaikeutti sitä?
Oppimispäiväkirja, johon kerätään keskeisiä opittuja asioita, oivalluksia, kysymyksiä, kommentteja, kritiikkiä, jne.
Käsitekarttoja, joita voi työstää kurssin aikana

Esseet ovat hyödyllisiä. Kurssin alussa oli erityisen mielenkiintoista lukea opiskelijoiden taustatietoja, näkemyksiä ja toiveita. Se havainnollisti kirjavaa lähtötasoa, jonka voi ottaa huomioon opetuksessa ja ohjauksessa. Toinen essee, joka käsitteli oppilaan omaa näkemystä oli tarkoitettu nimenomaan aikaansaamaan kriittistä ajatusprosessia oppilaan omassa päässä.
Oppilaille tulee korostaa sitä, että tähän menetelmään kuluu enemmän aikaa kuin perinteiseen tenttilukuun, mutta toisaalta oppiminenkin on eri tasolla, koska asiat todella prosessoidaan ja siten myös omaksutaan.
Henkilökohtaista ohjausta tarvitaan, mielellään kahdessa pisteessä ennen näyteportfolion luovuttamista. Ensimmäinen tarkistuspiste voisi olla noin kuukausi kurssin alusta, jolloin voidaan tarkistaa, miten työ on lähtenyt käyntiin ja selvittää mahdollisia ongelmia. Toinen piste voi olla esim. 2 viikkoa ennen näyteportfolion luovutusta, jolloin voidaan keskustella sen sisällöstä. Kumpaankin tarkistuspisteeseen tulee edellyttää oppilaalta konkreettistä näyttöä työskentelystä ja antaa riittävän täsmällinen ohje, mitä opettaja haluaa nähdäkseen.

Opettajan kannalta havainto oli se, että hyvänkin näyteportfolion voi katsoa läpi n. 20 minuutissa, jolloin siihen ei sinällään mene paljon enemmän aikaa kuin tenttivastausten tarkastamiseen. Etuna oli selkeästi se, että hyvistä töistä näki, kuinka asia on laajasti omaksuttu. Tentissä ei helposti voi vastaavaa näyttöä saada. Toinen selkeä etu oli siinä, että portfolion tai oppimispäiväkirjan prujaaminen ei oikein luonnistu. Ne ovat niin persoonallisia näytteitä, että kaksi samanlaista työtä paistaa läpi isommastakin aineistosta. Lisäksi portfolion tai oppimispäiväkirjan teettäminen toisella henkilöllä on vastaavasti vähän hankala ajatus verrattuna esim. kotitehtävien tai harjoitustyön teettämiseen toisella.

Muuta

Koska portfolion teettäminen edellyttää kunnollista ohjausta, sen vaatiminen pakollisena isommalla massakurssilla on kyseenalaista. Pakollisuus tuo asiaan negatiivista sävyä ja se korostuu erityisesti niiden opiskelijoiden osalta, joita kurssi ei suuremmin motivoi. Näkisinkin, että menetelmää kannattaa käyttää vaihtoehtoisena suoritustapana, joka korvaa tentin ja mahdollisesti muitakin osasuorituksia. Samalla se antaa opiskelijoille mahdollisuuden näyttää kykyjään, millä on merkitystä esim. valittaessa kurssille uusia assistentteja seuraavalle vuodelle.

Portfolio on luonteeltaan yksilöllinen suoritus, joten sitä ei tule ohjeistaa liian tiukasti - muuten siitä tulee harjoitustyö. Tämä asettaa ongelmia myös arvostelulle: Millä asteikolla yksilöllisiä töitä sitten mitataan ja verrataan toisiinsa?